Sinä aamuna kaikki heräsivät normaalia virkeämpinä; olihan kyseessä suuri päivä. Valtaosa malttoi hädin tuskin odottaa uuden vaihdantajärjestelmän laukaisua, mutta kuten aina tällaisissa tilanteissa, löytyi joukosta niitäkin jotka povasivat maailmanloppua sen seurauksena.
Vatsojen lakattua murisemasta esitteli Eero teknisen suunnitelman.
Jokaiselle yhteisön jäsenelle annetaan ranteeseen kiinnitettävä pieni elektroninen vimpain. Sisäänkirjautuminen tapahtuu biometrisen tunnisteen avulla niin, että käyttäjä sylkäisee laitteen ruudulle ja laite vertaa tätä sylkinäytettä laitteen omistajan aiemmin antamaan sylkinäytteeseen. Kun käyttöjärjestelmä aukeaa, näkyy alkuruudulla jäsenen saldo keskitetyssä kirjanpidossa. Käyttöjärjestelmä toimii puheohjauksella. Eero antoi esimerkkimuotoisen, detaljirikkaan kuvauksen siitä miten vimpainjärjestelmä toimii:
Aapo ostaa Simeonilta kalaa kolmella eurolla. Aapo kirjautuu laitteeseensa Simeonin läsnäollessa. Aapo sanoo: "Äpääpä![1] Osto, kolme euroa”. Ruudulle ilmestyy teksti "Osto, kolme euroa". Taustalla järjestelmä luo tässä vaiheessa vasta potentiaaliselle kauppatapahtumalle kauppatunnuksen. Aapon laite jää tämän jälkeen odotustilaan jossa ruudulla näkyy kauppatunnus. Tällä välin myös Simeoni on kirjautunut omaan laitteeseensa. Simeoni sanoo: "Äpääpä! Myynti, kolme euroa". Ruudulle ilmestyy hetkeksi teksti "Myynti, kolme euroa". Seuraavaksi Simeonin laite etsii lähistöllä olevia laitteita, löytää Aapon laitteen ja ilmoittaa ruudulla: "Kauppatunnus 12346: vahvistatko?". Simeoni tarkistaa että kauppatunnus vastaa Aapon saamaa tunnusta, ja sanoo: "Vahvistan". Aapon ruudulle ilmestyy teksti ”Myyjä: Simeoni. Vahvistatko?” – ”Vahvistan”. Molempien osapuolien vahvistettua kaupan ilmoittaa laite ruudulla kaupan jälkeisen saldon. Kumpikaan ei missään vaiheessa saa tietää toisen saldoa. Sähköinen keskitetty kirjanpito päivittyy automaattisesti (osto=DR; myynti=CR).
Koulutusvaiheessa jokainen pääsisi itse kokeilemaan järjestelmää, joten vanhemman polvenkaan ei tarvinnut vaipua epätoivoon.
Seuraavaksi Lauri ja Eero jakoivat jokaiselle vimpaimen ja avustivat biometrisen tunnistuksen konfiguroinnissa. Jokaisen tuli antaa varmuuden vuoksi 10 erillistä sylkinäytettä, joten käsivarret ja kämmenselät olivat märkinä niillä jotka eivät ymmärtäneet asettaa laitetta konfiguroinnin ajaksi ranteen sijaan vaikkapa kiven päälle. Kun viimeinenkin sylkinäyte oli syötetty, ilmoitti Eero, kaikkien suureksi yllätykseksi, järjestelmän olevan laukaisuvalmis muutaman tunnin kuluessa. (Lauri oli itse asiassa niin ketterä ohjelmistokehittäjä, että Eero oli Gantt-kaaviossakin päätynyt käyttämään aikayksikkönä minuuttia.)
Kuinka ollakaan, lounaaseen mennessä järjestelmä oli valmis käytettäväksi.
Järjestelmän käyttöönoton yhteydessä olemassaolevat kahdenväliset velkasuhteet konvertoitiin uuden järjestelmän saataviksi ja vastattaviksi. Tämä tehtiin ennen kaupankäynnin aloittamista, ja samalla saatiin hoidettua niin järjestelmän betatestaus kuin käyttäjien koulutuskin. Tässä liikuttiin ehdottomasti tehokkuuden raja-alueella.
Kun aiemmat kahdenväliset velkasuhteet oli syötetty järjestelmään, esitti Eero tasemuotoisen[2] kuvauksen kirjanpidon tilanteesta valaistakseen vielä kerran järjestelmän logiikkaa (kaikki asianosaiset antoivat luvan saldojensa julkistamiseen Eeron ilmoitettua että hänen velkansa oli porukan suurin[3]):
Ennen paluuta päivän askareisiin nosti Tuomas esiin aiheen jota Eero itse oli toistaiseksi vältellyt: Kuinka suurta palkkaa Eerolle maksettaisiin järjestelmän hallinnoinnista ja miten palkanmaksu tapahtuisi? Eero pohti asiaa. Kiitos teknologisen kehityksen, oli hänen roolinsa pelkkä sivutoimi. Tai voisi kai sitä teknologista kehitystä kirotakin. Joka tapauksessa palvelun hinta voisi olla näin alkuun, sanotaan, 30 euroa päivässä. Maksun Eero saisi tietysti hyödykkeiden muodossa samalla tavalla kuin kaikki muutkin. Hyödykkeen – joihin palvelutkin sisältyvät – myyjänä hänen tililleen tehdään päivittäin 30 euron suuruinen kredit-kirjaus, ja samalla tietysti hyödykkeen ostajan tilille tehdään 30 euron debet-kirjaus.
Kirjanpitopalvelun ostajina toimivat kaikki yhteisön jäsenet, Eero mukaanlukien. Palvelun tuottama hyötyhän kertyy heille. Koska yhteisössä on 30 jäsentä, debitoidaan jokaisen tiliä yhden euron edestä päivittäin. Näin Eeron on mahdollista velkaantumatta ostaa joka päivä hyödykkeitä 29 euron arvosta. Hänen suorittamastaan työstä menee yhden euron verran ikään kuin omaan käyttöön. Voisimme näin sanoa, että hänen päiväpalkakseen muodostuu näin hyödykenippu jonka hinta on 30 euroa ja johon sisältyy yhden euron siivu (vastaanotettua) kirjanpitopalvelua.
Eeron ehdottama hinta hyväksyttiin mukisematta. Moni oli sitä mieltä, että Eero olisi voinut pyytää enemmänkin, mutta toisaalta järjestelmän toimivuus oli vielä todentamatta.
Eero syötti järjestelmään, valvojan oikeuksilla, päivittäin toistuvat kirjaukset: CR 29 Eero, DR 1 a...ö (a...ö:hön sisältyvät kaikki yhteisön jäsenet Eeroa lukuunottamatta).[4] Sitten hän kirjasi ”CR 20 Lauri, DR 20 Eero”, ja ilmoitti siitä Laurille. Tämän antama tekninen apu oli Eeron arvion mukaan ollut vähintään 20 euron arvoista. Lauri esitti vastalauseen, mutta antoi asian lopulta olla varmistuttuaan Eeron päättäväisyydestä.
Loppupäivän Eero päivysti tarjoten apua kauppojen kirjaamisessa ja osti siinä samalla itselleen hieman ruokaakin. Suurempia ongelmia ei järjestelmän käyttöönotossa ilmennyt, ja mikä tärkeintä, menivät tilit kokonaistasolla päivän päätteeksi tasan: debet-saldojen summa vastasi kredit-saldojen summaa.
Keskittymistä vaatineen päivän jälkeen aikaisin maaten käyneen Eeron mieleen palasi se kuinka Leppiniemen Jarmo oli Kirjanpidon perusteiden ensimmäisellä luennolla syksyllä 2000 sanonut, että kirjanpitäjä löytää aina koulutustaan vastaavaa työtä.[5] Kaiken se näköjään tiesi. Jamo. Eerosta olisi ollut kiva tietää olivatko Leppiniemet jo muuttaneet Etelä-Eurooppaan, pakoon loskaa jota varsinkaan parempi puolisko ei kuulemma arvostanut. Siellä ne varmaan istuivat, parvekkeella varjon alla, roseeviinilasi yhdessä kädessä ja Sanoman viimeisin vuosikertomus toisessa kädessä, molemmilla. Eipähän loppuneet yhteiset puheenaiheet.
---------------------------------------------------------------------------------------------------
[1] ”Äpääpä!” ilmoittaa laitteelle käskyn olevan tulossa.
[2] Vaikka tase muistuttaakin ”T-tiliä”, pitää muistaa että tase on kooste yksittäisten tilien saldoista; kirjaukset tehdään aina yksittäisille tileille, ja kirjausten aiheuttamat muutokset tilien saldoissa näkyvät muutoksina taseessa.
[3] Kirjanpitojärjestelmä oli vienyt kaiken Eeron huomion kolmantena päivänä ja näin hän oli joutunut illan kynnyksellä ostamaan Aapolta ruokaa velaksi; vaihtoehtona olisi ollut nääntyminen. Hän oli seurannut seuraavaa Einsteinin neuvoa ehkä turhankin kirjaimellisesti: "That is the way to learn the most, that when you are doing something with such enjoyment that you don’t notice that the time passes. I am sometimes so wrapped up in my work that I forget about the noon meal..."
[4] Omaan käyttöön mennyttä yhden euron osuutta ei Eeron näkemyksen mukaan pidä kirjata, koska muidenkin kohdalla tuotanto omaan käyttöön jää luonnollisesti kirjanpitojärjestelmän ulkopuolelle. Eeron päiväpalkka hieman kapeammin määriteltynä on näin 29 euroa.
[5] Taloustieteilijän kohdalla asia on toisin, ainakin jos Sixten Korkmania (Talous ja utopia, s. 20) on uskominen: ”Utopiassa ei ole mitään käyttöä ekonomistille.”
No comments:
Post a Comment