Keke heräsi bussin neljänneltä penkkiriviltä täynnä halua päästä paremmin perille tämän mielenkiintoisen yhteisön toimintatavoista. Erityisesti häntä kiinnosti ymmärtää Makronesian vaihdantajärjestelmän logiikkaa. Muut olivat ohimennen puhuneet, kuinka lahjoista ja vastalahjoista pidetään kirjaa. Samalla hänen eilen suorittamissa kaupoissa oli kuitenkin ollut jotakin hyvin tuttua: hänen tililleen oli ensin kirjattu viisi euroa kun hän myi etanoita, ja kun hän sitten osti kaksi punasimppua niin neljä euroa oli otettu hänen tililtään pois, ja nyt siellä oli saldona enää yksi euro.
Bussin ulkopuolella Keke törmäsi Simeoniin. Keke selitti tälle innoissaan kuinka Makronesiassa käytetään kaupankäynnissä rahaa, euroja, aivan kuin koti-Suomessakin! Simeoni ei ymmärtänyt mitä Keke tarkoitti; Makronesian vaihdantajärjestelmän tarkoituksenahan oli nimenomaan ollut välttää rahan käyttö, koska he eivät olleet päässeet yksimielisyyteen siitä mitä raha on. Hän pyysi Kekeä perustelemaan väitettään.
Keke kuvaili Simeonille eilisiä kauppojaan: Hän oli ensin myynyt etanoita Eerolle, joka oli maksanut ostoksensa siirtämällä viisi euroa Keken tilille. Myöhemmin hän oli ostanut Aapolta kaksi punasimppua ja maksanut siirtämällä tililtään neljä euroa Aapon tilille. Nyt hänen tilillään oli jäljellä enää yksi euro; jos hän halusi ostaa jotakin suurempaa, piti hänen ensin hankkia lisää rahaa myymällä jotakin.
Simeoni myönsi, että Keken näkökulmasta katsottuna tosiaan saattoi näyttää siltä että hänen tilillään oli euroja joita toisille luovuttamalla hän pystyi ostamaan hyödykkeitä. Mutta muiden näkökulmasta katsottuna tässä ajattelutavassa ei ollut mitään mieltä. Kun Aapo myi Kekelle punasimppuja, niin Aapon tilille tehtiin kirjaus sen merkiksi että hän oli luovuttanut kalat saamatta mitään vastineeksi. Jos Aapon tilin saldo oli negatiivinen ennen kauppaa – niin kuin hyvin saattoi olla – niin tilille ”siirretyt” ”eurot” olisivat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Jos tileillä oikeasti olisi rahaa jolla suoritetaan maksuja, niin sehän tarkoittaisi sitä että Eeron ”kirjanpitopulju” on pankki!
Simeoni oli sitä mieltä, että Keke tuijotti liikaa tilikirjoja ja loi kuvitteellisia merkityksiä niissä esiintyville numeroille. Hänen olisi parasta keskittyä siihen mitä tapahtui reaalimaailmassa: antamalla hyödykkeitä toisille ansaitsi hän oikeuden ottaa hyödykkeitä toisilta. Ensin Keke antoi lahjan ja myöhemmin hän sai vastalahjan. Tämä oli yksinkertainen, kiistämätön totuus.
Simeonin saarnasta huolimatta Keke oli täysin vakuuttunut siitä, että hänellä oli maksuvälineitä tilillään. Jos Simeoni ei tätä ymmärtäisi, niin ehkä muut ymmärtäisivät. Jonkun oli pakko ymmärtää. Mutta nyt hän lähtisi etsimään ruokaa.
Koko iltapäivän Keke kulki myymässä appelsiineja ja etanoita kanssaveljilleen. Hän pyysi kohteliaasti näitä suorittamaan maksun ostoksistaan siirtämällä euroja hänen tililleen. Aapolta jälleen kalaa ostaessaan hän tiedusteli kelpaako tälle maksu tilisiirron muodossa. Kauppakumppanien reaktiot olivat järjestään hölmistyneitä, mutta koska Keke käytti kauppojen kirjaamisessa vimpainta siinä missä muutkin niin hän sai heidän puolestaan kuvitella mitä halusi.
Keken eksentriset jutut saivat Tuomaksen vitsailemaan iltanuotiolla hyväntahtoisesti: ”Olisko sulla heittää euro, Keke? Iltapalaa pitäis saada, mutta kun on tili ikävästi nollilla!”
Tästä illasta lähtien Keke tunnettiin lempinimellä Euro-Keke.
No comments:
Post a Comment