Makronesia: Prologi

Olipa kerran bussi täynnä makrotaloustieteilijöitä matkalla Helsingistä Porvooseen kesäkonferenssiin. Bussissa oli 29 taloustieteilijää, joista puolet katsoi kuuluvansa uuskeynesiläiseen koulukuntaan ja toinen puolikas jälkikeynesiläiseen koulukuntaan. Bussia ajoi Eero, joka oli aiemmalta ammatiltaan kirjanpitäjä.

Matka oli edennyt noin puoliväliin ja tunnelma oli, kuinkas muutenkaan, rattoisa. Sipoonlahden sillalle tultaessa matkalaisia kohtasi erikoinen näky: sillan keskiosa näytti kangastuksenomaisesti vääristyvän. Eero epäili että sillalle oli asetettu pallon muotoinen taikapeili, mutta yksi kahdestakymmenestä mukana olleesta scifi-harrastajasta oli varma siitä että kyseessä oli madonreikä. Tämä uuskeynesiläiselle ominaisella nopealla älyllä varustettu jälkikeynesiläinen ehti höpistä jotakin Einsteinista ja Rosenista kun kaikkien silmissä välähti. Enää ei oltu Sipoonlahden sillalla.

Matkalaisten oli vaikea löytää sanoja kuvaamaan sitä mitä he seuraavaksi kokivat. Yksi vanhemman polven taloustieteilijä muisteli olleensa hieman vastaavalla matkalla joskus 1960-luvun lopulla, nuoruusvuosinaan, mutta hänen muistikuvansa tuolta matkalta olivat hyvin sumuiset.

Puolen tunnin valoshow’n jälkeen bussi tömähti keskelle autiota, epätavallista hiekkarantaa. No, ei ranta itsessään ollut epätavallinen, mutta meri oli: se oli kirkkaan punainen. Hämäläisten vielä hieroessa silmiään ja stadilaisten muodostaessa ensimmäisiä hypoteesejään ehti joukon ainoa savolainen, puhdas empiirikko ja likainen setämies nimeltään Simeoni, jo maistamaan; ei, neste ei valitettavasti ollut viiniä. Se saattoi olla merivettä. Tosin sitä Simeoni oli maistanut viimeksi vuonna 1995 pudottuaan Kolera-altaaseen torijuhlien tuoksinassa, joten saattoi olla olemattakin.

Vilkkaan keskustelun jälkeen valtavirtanäkemykseksi muodostui se, että konferenssiseurue oli päätynyt, madonreiän kautta, jollekin aiemmin tuntemattomalle planetaalle, toiseen aurinkokuntaan ja mahdollisesti jopa toiseen galaksiin. Madonreikää ei rannalla enää näkynyt. Kenties se oli, kuten jotkut reiät tapaavat olla, ”exit only”. Ajatus lähes varmasta pysyvästä Maastakarkotuksesta ei kuitenkaan saattanut matkalaisia epätoivoon. Päinvastoin: he totesivat yhteen ääneen, järjetöntä innostuneisuutta puhkuen, että kasassa ovat ainekset kaikkien aikojen taloustieteelliselle kokeelle.

Ja millainen koe siitä tulikaan!

Alussa he olettivat, että vedet ovat lämpimät ja vilisevät syömäkelpoista kalaa. Ja vedet olivat lämpimät ja vilisivät syömäkelpoista kalaa. Näin meni ensimmäinen minuutti. Toisen minuutin jo juostessa he tekivät joukon lisäoletuksia: notkukoon palmut kookospähkinöistä ja muut puut lajinsa mukaisista hedelmistä, korkeaa reaalituottoa tarjoten; tuottakoon metsä tuotantofunktionsa asettamissa ruhtinaallisissa rajoissa eläimiä joita taloustieteilijätkin onnistuvat tappamaan mutta jotka eivät osaa tappaa taloustieteilijöitä; ja löytyköön bussin matkatavaratilan syövereistä n punttia tulitikkuja (jossa n > 100) ja yksi säilyketölkin avaaja. Ja näin tapahtui. Taloustieteilijät katsoivat kaikkea tähän mennessä olettamaansa, ja kaikki oli hyvää.

Kolmannen minuutin he lepäsivät rantahiekalla maaten. Oletusten tekeminen oli käynyt työstä ja aurinkokin näytti jo olevan laskemassa. Aaltojen kohinan tuudittama ex-kirjanpitäjä Eero totesi tyytyväinen virne kasvoillaan, että jos hänet lähetettäisiin autiolle saarelle ja hän saisi ottaa mukaansa vain yhden toisen henkilön, niin hänen valintansa osuisi MacGyverin, Bear Gryllsin tai Jessica Alban sijaan Seppo Honkapohjaan tai Sixten Korkmaniin. Aika velikultia olivat nämä oletusten mestarit. Eero mietti myös kuinka hullulta tuntui että aurinko joka tuossa lempeästi viime säteillään hänen otsaansa lämmitti ei ollutkaan Aurinko, vaan vain joku tähti lapsuuden yötaivaalta, jos sitäkään. Ja alkuperäinen aurinko tietysti oli heille nyt vain yksi tähti muiden joukossa. Tunnistaisiko hän sen, jos hän nyt ylipäätään sen pystyisi näkemään? Ja ymmärtäisivätkö muut mitä hän tarkoittaa, jos hän puhuisi auringosta? Onko se heille tuo lähin tähti vai se alkuperäinen? Vain Wittgenstein olisi pystynyt nukahtamatta pohtimaan tällaisia. Ja Eero ei ollut Wittgenstein.